Oletko käsikirjoittaja, jonka käsikirjoitukset liian usein palautuvat bumerangina takaisin joko tyrmäyksenä tai toistuvina vaatimuksina uudelleenkirjoittaa se lukemattomien muutosehdotusten kera? Uuvuttaako?

Teet taas työn käskettyä, mutta saat uuden version palautteena uusia muutosehdotuksia, jopa aivan erityyppisiä kuin edellisellä kerralla. Onko tuttua? Et enää tunnista tarinaasi mutta olet pakotettu tekemään muutoksia, koska rakastat tarinaasi ja tiedät että se on koskettava, jännittävä ja originaali ja haluat sen saavuttavan katsojat. Kukaan ei vain tunnu ymmärtävän tarinan hienoutta eikä tarinasi sydän jostain syystä tavoita lukijan sydäntä. HUOM! Lukija on se joka päättää, tavoittaako tarinasi lopulta katsojan!

Kannustuksena kerron osan eräästä sadusta Tuhannen ja yhden yön tarinoissa. Sadussa nuorimies rakastui sulttaanin tyttäreen mutta saadakseen hänet, nuorenmiehen oli suoritettava moninaisia urotekoja, joista muut kosijat eivät olleet selvinneet – osa ei edes hengissä.

Erityisesti eräs näistä kosijoille annetuista tehtävistä on jäänyt mieleeni: Kosijan oli noudettava kaukaisen vuoren huipulta kultainen häkki, jossa oli puhuva lintu. Sankarimme, tarmokas nuorimies matkasi monta päivää ja vihdoin hän seisahtui vuoren juurelle. Vuori ei näyttänyt kummoiseltakaan haasteelta. Huipulla auringon säteet välähtelivät heijastuessaan kultaisesta häkistä, joka tässä meidän kontekstissame on vertauskuva uuden dramaturgisen taidon oppimisesta. Kirjoittajan on opittava tuntemaan itsensä ja ymmärrettävä milloin kirjoittajan omat tunteet sokeuttavat tekstin sisällölle. Mitä tekstissäsi todellisuudessa lukee?

Tarina jatkuu: Niin pitkälle kuin silmä kantoi, saattoi nuorimies nähdä polun molemmin puolin seisovia massiivisia kivipaaseja. Ne loivat polulle tummia varjoja. Nuorimies oli innokas lähtemään matkaan mutta päätti vielä kysyä joltakulta oudoista kivipaaseista. Hän näki valkopartaisen vanhuksen mietiskelemässä puun alla, suojassa auringon paahteelta.

Nuorimies sai kuulla vanhukselta, että polulla edetessä ei saanut missään tapauksessa kääntyä katsomaan taakseen, koska silloin muuttui kivipaadeksi. Näin oli käynyt kaikille aiemmin yrittäneille.
– Miksi ihmeessä he kääntyivät? Ihmetteli nuorimies.
– He kuuntelivat ääniä, sanoi vanhus.

Nuorimies olisi halunnut tietää lisää äänistä, mutta vanhus alkoi torkkua eikä enää vastannut. Nuorimies ei pohdinnoistaan huolimatta keksinyt, mikä oli äänten arvoitus mutta päätti varautua niihin. Hän osti basaarista vahaa, jolla voisi tukkia korvansa ja näin välttyisi ääniltä, mitä ne sitten olisivatkaan. Nuorimies oli päättänyt saada kultaisen häkin ja puhuvan linnun haltuunsa.

Polku nousi alkumatkan varsin loivasti eikä nuorimies kuullut mitään poikkeuksellista. Mutta sitten joku nauroi pilkallisesti hänen takanaan. Säpsähtäen hän aikoi kääntyä katsomaan, kuka nauroi, mutta muisti vanhuksen varoitukset ja jatkoi matkaansa. Mutta siten se joku nauroi uudestaan ja nauruun liittyi toinenkin ja useampia. Nuorimies ei kääntynyt. Äänet alkoivat herjata häntä. Kivipaaseja polun ympärillä oli yhä tiheämmin.
– Taas yksi surkimus joka yrittää sitä, missä me emme onnistuneet.
– Kuka hän luulee olevansa? Ei ole edes prinssi kuten me olemme. Mitä lie rahvasta.
– Katsokaa millaiset vaatteet hänellä on. Kerjäläinen. Ryysypekka. Hahaha.
– Kuulitteko että prinsessa on jo luvattu toiselle.
– Hei nuorimies. Katso. Tällä taikajuomalla kasvatat siivet, joilla lennät hetkessä vuoren huipulle.
– Turhaa työtä sinä teet. Kuulin että lintu on häkkeineen jo viety.
– Minä taas kuulin ettei häkki ole edes kultaa. Eivätkä linnut puhu. Se on huijausta. Kuulitko.
– Antaa typeryksen mennä. Turhan tähden ponnistelee.

Kun pilkka alkoi olla yhä osuvampaa ja kääntyminen houkutteli liikaa, nuorimies otti vahan ja tukki korvansa. Äänet katosivat ja vaikka ne huippua kohti ponnistellessa voimistuivat ja lopulta kuuluivat vahankin läpi, nuorimies pystyi keskittymään tavoitteeseensa. Lopulta hän saavutti vuoren laen, sai käsiinsä kultaisen häkin ja puhuva linnun.

Lintu ohjasi nuorenmiehen takaisin alas, ohi epäonnistuneiden kosijoiden, jotka olivat nyt vapautuneet kivipaaseistaan ja mulkoilivat nuortamiestä katkerina.

FM Eeva R. Tikka, dramaturgi, kouluttaja, konsultti

p.s. Ilmoittaudu sähköpostilistalle niin saat heti tiedon kun kurssi valmistuu. Lähetä viesti gateofstories@elisanet.fi ja viestiosaan: Dramaturgiaa käsikirjoittajille

Updated 2020-07-28